Selvisinpäs sittenkin hengissä extempore-laivareissusta! Perjantaina soittelin puhelinluetteloa läpi, jotta saisin jonkun lähtemään kanssani baariin, radalle, irroittelemaan. Sarpan kanssa juttelin sitten noin kello 17.40. puhelimessa ja kyselin, josko hän lähtisi seurakseni baariin. "Ei minnekään baariin, vaan lähdetään laivalle!" En ollut sillä hetkellä edes kotona, joten lupasin viiden minuutin sisällä takaisin, mietittyäni asiaa, satamaan kun piti ehtiä seitemäksi ja sitä ennen kotonakin käydä. No enhän minä ehtinyt edes kun sulkea linjan, niin sain jo soittaa takaisin. Mitä sitä sen enempää miettimään! Siitä sitten kiireellä kotiin, hiukan jotain vaatetta ja 50 [kyllä! viisikymmentä] euroa rahaa mukaan, ovesta ulos ja satamaan - Siljan terminaaliin! Että olin muuten unohtanut, miten raastavaa ja ärsyttävää se satamassa postailu ennen laivaan pääsyä onkaan. Aarght!
Kun me vihdoin päästiin laivaan, käytiin viemässä kamat hyttiin ja suunnattiin kohti tax free:ta. Viinaa, siideriä, fisua, lonkeroa! Ja sitten pidettiin hauskaa. Höh vaan, ettei hytissä ollut minkäänlaista jääkaappia. No, kyllä siihenkin fiksut miehet keksi ratkaisun: tölkit lavuaariin, hana kylmälle ja täysille. Lopulta, kun kukaan ei ehtinyt vahtimaan, vesi valui reippaasti yli lavuaarin, mutta suihkutilassahan on viemäri.. Karaokeakin piti kovin mennä hoilaamaan, mutta jotenkin se aika vaan unohtui siellä hytissä aloitellessa jo. Kello oli lähemmäs yli puolenyön, ennen kun me päästiin loppujen lopuksi ulos hytistä uudestaan. Ja mä olin jo siinä vaiheessa niin hyvissä, että voi tsessus!
Ocean Clubille hetkeksi istuskelemaan ja tilattiin siellä sitten Viru Valge Cooler "Vihreäomena vesimelonit". Oih, ja ne oli hyviä! Clubilta sitten päädyttiin Moonlight Night Clubiin, tietysti. Lisää Coolereita ja valloittamaan tanssilattiiaa. Mä olin niin kaivannut pääsyä veivaa-veivaamaan, että tanssisin varmaan kymmenen biisiä putkeen. Sarppa aina välillä löi mulle Coolerin käteen ja käski juoda - etten ihan kuivuisi.. Miehiä pyöri ympärillä ja pakko myöntää: aika usea oli ihan herkunnäköinen - tai sitten mä olin jo siinä kunnossa, että olin juonut kaikki komeiksi ja hyvännäköisiksi, mutta ei se auttanut, koska mä olin päättänyt olla tämän reissun kiltisti, oman, vangeustuomiota suorittavan mieheni muistaen. Mutta siis silti ilo irti hetkestä ja Baila Baila!
Aamulla herättiin kahdeksan aikoihin. Kaikilla oli aika nuutunut olo, ja siinä sitten jonkun aikaa pyörittiin sängyssä, kunnes päätettiin lähteä syömään kunnon meriaamiainen - jos vaikka se krapula ei iskisi niin kovaa. 10,50 euroa per naama. Ihan kiitettävä hinta, mutta teki se aamiainen kyllä hyvääkin. Aamiaisen jälkeen käytiin nopeasti tax freessä ja sitten hyttiin takaisin nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi.
Chillailtiin hytissä jonkun aikaa, otettiin hiukan tasottavia ja siistittiin itseämme. Sitten lähdettiinkin taas katsastamaan menoa. Kierreltiin jonkun aikaa Sarpan kanssa pitkin laivaa, käytiin ostamassa tax freestä vielä fantaa ja sitten mentiin Ocean Clubille kuuntelemaan musiikkia ja juomaan viimeiset Coolerit. Seitsemän aikoihin oltiin takaisin satamassa, ja todettiin Sarpan kanssa, että kylläpä se reissu oli kulunut nopeasti. Odoteltiin hytissä viimeiseen asti [jätkät kun olivat sitten päättäneet laivareissun lopun lähestyessä ottaa uuden risteilyn samalla hytillä perään] ja käveltiin viimeisenä laivasta ulos. Ihanaa kun ei tarvinnut postailla ja odotella taas jalat hyytelönä!
Ehjänä pääsin siis perille halimaan kisuja kotiin. Ne kun olivat melkein kokonaisen viikon saaneet olla kotona keskenään, kun olin ollut joulun äidin luona. Kyllä ne kiehnasivat ja kehräsivät kun pääsin kotisohvalle elbaamaan väsyneenä ja reissussa rähjääntyneen. Kiva reissu oli, uudestaan!
"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko, ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä, sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän, mutta älä anna surusi estää sinua. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Tulevaa ei kannata surra, et haluaisi minun kärsivän. Kun aika koittaa, anna minun mennä. Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. Vaikka nyt manteli-silmin sinuun vimeisen kerran katson, niin tiedän ja ymmärrän Sinua ystäväin, mutta älä sure, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös, älä anna turhaan sydämesi itkeä, koska minulla on nyt hyvä olla."
